Viikonloppuna laitettiin vanhaa tekniikkaa kiertoon. Mies sai uuden vahvistimen ja minä raskin vihdoinkin ostaa itselleni uuden näytön. Molemmat vanhat olivatkin palvelleet jo kymmenen vuotta tai yli, joten oli tosiaankin aika päivittää kamoja nykypäivään. Näyttöni alkoi vedellä viimeisiään ja toimi vähän miten sattui ja vahvistimesta puuttui tarpeellisia ominaisuuksia.

Ylläoleva kuva ei paljoa kerro, mutta näytön tärkein kriteeri oli, että sen piti näyttää ulkoisesti samanlaiselta kuin miehen koneessa oleva. Ulkonäön perusteellahan tällaiset valinnat tehdään, eikö? ;) Katselupinta-alaa ainakin nyt riittää vanhaan verrattuna, en oikein tiedä mihin silmäni kohdistaisin. Mutta kyllä nyt perfektionistin silmä lepää, kun työpöydällä olevat laitteet näppäimistöjä ja hiirimattoja myöten ovat molemmilla samanlaisia tai ainakin tarpeeksi lähelle. Myös vahvistinkaupoilla sain ääneni kuuluviin ja nyt tv-tasoa “koristaa” mukavan vähäeleinen pömpeli. Mitä vähemmän nappuloita, sen parempi ja tuossa ei ole kuin kaksi näkyvämpää kiiltävässä pinnassa. Loput ovat paneelin takana piilossa.

Hellasärö on taas tyytyväinen.

Vihdoinkin tilaamani Plaza Kodin kylkiäinen, Herb:ie 23, tuli.

Kävin jo ennakkoon Bauhausissa vähän hipelöimässä kyseistä tuotetta, joten tiesin mitä paketista kuoriutuisi. Yllättävän kookas se silti on, haukkaa ison osan vähäisestä keittiön työskentelytilasta. Mutta on se kauniskin, ihanan yksinkertainen. Pieni miinus täytyy kyllä antaa pakkauksesta siinä mielessä, että mukana ei ollut kunnollista kokoamisohjetta, kun on tottunut ohjeisiin “mallia Ikea”. Onneksi kuitenkin lukutaito on hanskassa, eikä laitteessa mitään niin monimutkaisia osia ollut, että selvisin rikkomatta mitään. Puutarhan sijoittaminen joka tapauksessa vaatii vielä vähän pohdintaa. Makuuhuoneessa sille olisi tilaa, mutta valo tuossa on niin kirkas, ettei sen loisteessa ainakaan unta saa.

Toinen pieni probleema on kasvit. Istuttamani chilit ovat itäneet hienosti yhtä lukuunottamatta, mutta tässä tilassa onkin menty jo toista viikkoa. Mitään ei ole tapahtunut. En tiedä onko vika hoidossa tai sen puutteessa, vai onko tämä vain hidas välivaihe. Postipoika kantoi kotiin jo isompia kivivillakuutioitakin, että tilaa ainakin olisi kasvaa. No, odotellaan.

Tämän vuoden “lupauksiin” kuului ottaa enemmän valokuvia. Aiemmin emme olleet viitsineet kanniskella järkkärikameraa joka paikkaan mukaan, joten nyt oli hyvä ajankohta hankkia pokkari reissukameraksi. Kriteereinä oli ennen kaikkea pieni koko ja siihen nähden hyvä kuvanlaatu. Emme halunneet laittaa kameraan kovin paljoa rahaa, joten noin 150 euroa oli budjettimme. Näin ollen haikailemani Sonyn NEX-5 jäi heti kättelyssä pois myös kokonsakin puolesta.

Ennen kameran hankintaa teimme tutkimustyötä selailemalla tuotearvioita, lukemalla keskustelupalstoja ja kokeilemalla eri kameroita liikkeissä. Heti alusta alkaen oli aika selkeää, että hankimme Canonin kameran ihan jo sen perusteella, että sen käyttöliittymät olivat meille kaikista tutuimpia. Ixus nousi suosikiksi ennen kaikkea sen pienen, näppärän kokonsa ja verrattain hyvän kuvanlaadun vuoksi. Lopulta vertailussa olivat pitkälle rinnakkain Ixus 130 ja sitä edullisempi Ixus 105. Ominaisuuksilta kamerat olivat lähes identtiset, mutta 130:n HD-tasoinen videokuvaus sinetöi päätöksen. Hintaa kameralla on kaupasta riippuen 140 eurosta ylöspäin.

www.photoradar.com

Reissun jälkeen on todettava, että ostos oli kannattava. Emme missään tapauksessa olisi viitsineet ottaa rinteeseen mukaan isompaa kameraa, Ixus kulki nätisti taskussa mukana. Videokuvaus ei ole parhaimmillaan ulkona pilvisissä olosuhteissa, joka olikin ihan odotettavaa pokkarikameralta. Sen sijaan sisätiloissa ja aurinkoisella säällä kirkkaasta lumesta huolimatta kuvasta tuli oikein hyvää siihen nähden, ettei kyse ole videokamerasta. Valokuvan laatu on yllättävänkin hyvä, jopa parempi kuin mihin järkkärimme paikoitellen pystyy. Ainoastaan karsastan pokkareiden syväterävyyden puutetta – kuva on tarkka joka kohdasta, eli kohdetta on vaikea saada nostettua usein epämääräisestä taustasta. Siitä huolimatta pikkukaveri tulee varmasti kulkemaan mukana joka paikkaan.

Olen tänään ollut harvinaisen aikaansaava siitäkin huolimatta, että naapuri herätti jälleen aamuneljältä huudattamalla musiikkia täysillä. Ei edes ollut pokkaa tulla avaamaan ovea, kun mies olisi käynyt sanomassa muutaman valitun sanan kerrostalokäyttäytymisestä. Myös kaksi kerrosta alempana oltiin hermostuttu meteliin ja oven takana oli useampikin henkilö odottelemassa möykkääjää avaamaan.

Asiaan. Ompelukone on surrannut pitkästä aikaa ja sain tehtyä muutaman keskeneräisen jutun valmiiksi. Seuraavaan asuntoon toivoisin kovasti sen verran lisää tilaa, että voisin pitää ompelukonetta esillä, jolloin sitä tulisi varmasti käytettyä enemmänkin. Ylpeydenaiheeni on iäisyyden vanha Singer, jonka äiti löysi muutama vuosi sitten kirppikseltä pilkkahintaan.

Koneen runko on rautaa ja painaa yli 10 kiloa. Ihan pikkujuttujen takia konetta ei jaksa kaivaa kaapista esiin, joten ommeltavaa kertyy aina yhdelle kertaa. Kone toimii kuin unelma, etenkin kun sitä osaa käsitellä rakkaudella. Kovasta googlettamisesta huolimatta en ole onnistunut löytämään koneelle mallinumeroa, eikä itse laitteessakaan ole mitään tietoa. Harmi. Veikkaisin kuitenkin järkäleen olevan jostain 60-luvulta.

Edit. Löysinpäs mallinumeron, kun vähän lisää pyörittelin konetta. Valmistusvuosi näyttää olevan 1966. Muutaman vuoden päästä vietetään siis viiskymppisiä. :)

Plaza Kodin tämän hetken tilaajalahja oli sen verran houkutteleva, että lehti lähti samantien tilaukseen. Ei pelkästään lahjan takia, olen toki jo pidempään ajatellut tilaavani lehden, mutta nyt tarjolla oli IndoorGarden Herb:ie 23 yrttipuutarha. Mies tykkäisi kasvattaa chilejä, mutta olosuhteet ovat nykyisessä asunnossa sen verran epäsuotuisat, ettei olla edes kokeiltu. Edellisessä kodissa luonnonvaloa oli niin paljon enemmän kuin nyt, että siellä chilit kyllä kasvoivat ja viihtyivät oikein hyvin. Yrttipuutarhasta on varmasti iso apu kasvattamisessa. Voidaan nyt kokeilla vesiviljelyäkin.

http://www.plazakoti.fi

Mikä parasta, Herb:ien muotoilu on erittäin kaunis ja yksinkertainen. Alunperin meillä oli harkinnassa hankkia Zengrow, mutta joskus näköjään käy tuuri ja sattuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

PS. Onko muillakin ollut latausongelmia tämän blogin kanssa viimepäivinä? Itselläni on niin hidasta, että hermo menee.

Olen kerran jos toisenkin ajatellut hankkivani salaman lisälaitteeksi softboxin, jolla saisi mukavasti hajotettua ja pehmennettyä salaman valoa. Kerrankin Ikea Hackersissa tuli vastaan jotain toteuttamisen arvoista ja näin syntyi tee-se-itse softbox! Tarvittavat materiaalitkin olivat valmiina, näitä laatikoita oli jäänyt muutama ylimääräinen kaappiin.

Softboxiin on käytetty pieni Komplement-laatikko (ei näytä löytyvän Ikean sivuilta), mutta toki mikä tahansa laatikko kelpaa. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty isompaa kokoa, mutta minulla oli vain näitä pieniä. Leikkaa yhdelle sivulle salaman kokoinen reikä ja työnnä salama reiästä läpi. Jätä lärpäkkeet salaman tueksi. Vetoketjun avaamalla boxin saa taitettua kasaan ja näin se mahtuu kameralaukkuun mukaan.

Salaman valo pehmenee mukavasti ja sävyltään väri on hyvin luonnollinen. Näin pienenä boxi on parhaimmillaan makrokuvauksessa ja yksityiskohtien poimimisessa. Aloittelijalle aivan sopiva väline, sitten joskus voi panostaa ammattimaisempiin vehkeisiin.

Olohuoneesta pamahti samalla kertaa kaksi halogeenilamppua rikki, joten päätimme vihdoin hankkia kaikkiin tilalle ledilamput. Pyörittelin kaupassa lamppuja käsissäni ja päädyin lopulta ns. päivänvalolamppuihin. Ajattelin, että onhan se kiva, että voi olla päivänvalossa iltamyöhälläkin! No joo, heh heh, olisi varmaan pitänyt ottaa ensin paremmin selvää. Valo on todella sinistä hehkulamppuun ja halogeeneihin verrattuna, melkein kuin menisi assan vessaan. Viimeistään valojen päälle räpsäyttämisen jälkeen kävi selväksi miksi asuintiloissa suositaan pääasiassa pienempiä kelvinlukuja lamppujen värilämpötilan suhteen… Normaali hehkulamppu on yleensä 2700-2800 K ja valitsemani ledit ovat 6000 K. Ehkä 3500-4000 olisi miellyttävämpi. Lisää valaistuksesta ja värilämmöstä voi lukea vaikka täältä. Olisi kannattanut lukea ennen kauppaan menoa.

Mutta eipä hätää, valon väri tuntuu olevan aika passeli valokuvaamiseen. Kuvista tulee neutraaleja, sellaisia, mihin hehkulampun valossa ei pysty. Ehkä täytyy hyödyntää lamppuja siihen tarkoitukseen, ellei silmä totu muuhun käyttöön. Alla pikainen testinapsu ilman sen kummempia kuvankäsittelyjä. Toimii!

Pikku perfektionistin sormet syyhyävät onnesta. Hankin vihdoin ja viimein oman Dymon, nyt voin alkaa tarroittamaan joka ikistä paikkaa mitä mieleen tulee. Ihanaa!

Käsittelyyn pääsi välittömästi kuiva-ainekaapin sisältö. Nyt ei enää tarvitse ihmetellä onko purkissa suolaa vai sokeria.

Olen muuten havainnut kuiva-aineille parhaaksi pienissä tiloissa nuo SmartStoren rasiat. Ovat riittävän tiiviitä (kopkop puuhun, ei ole ollut tuholaisongelmia) ja muotonsa ansiosta kaappiin ei juurikaan jää hukkatilaa. Kun tilaa on 50 cm x 50 cm kokoinen kaappi, täytyy vähän sovitella… Pyöreät tai korkeat purkit ovat aina vähän hankalia, kun niitä pitää siirrellä pois toistensa tieltä, mutta näissä matalissa ja kaapin syvyisissä ei sitä ongelmaa ole. Kaikki on esillä siististi ja näppärästi otettavissa, pinoutuvat täydellisesti. Suosittelen!

Ja keittää kuulemma ihan hyvät kahvitkin. Ihanan pieni ja söpö, juuri sopiva meidän talouteen.

Vedenkeitin ja leivänpaahdinkin tekisi mieli laittaa vaihtoon.

Totesin eilen puolukkapuuroa vatkatessani, että meidän sähkövatkain on ihan kökkö. Uudelle olisi todellakin käyttöä, kun vempele hyytyi pelkästään puurosta. Saisi olla tällä kertaa vähän jyhkeämpää tekoa kuin nykyinen rimpula. Jompikumpi näistä ilahduttaisi.

www.philips.fi, www.hobbyhall.fi

Tilasin muuten himoitsemani kMix-kahvinkeittimen, kun sattui tarjous kohdalle. Ei vaan ole vielä tullut, vaikka sitä näyttää edelleen olevan varastossa. Kunhan nyt ensi viikolla viimeistään kolahtaisi saapumisilmoitus luukusta.