Tiedänkin mitä aion tehdä ensi viikonloppuna! Ykkösosaa tahkottiin hiki hatussa läpi miehen kanssa ja tykättiin molemmat kovasti. Kakkososan demoversio koukutti välittömästi, joten pitihän sekin sitten hankkia. Loistavaa tasohyppelyviihdettä, ei liian vakavamielistä, muttei kuitenkaan lapsellista.

Koska Suomessa konsolipelit ovat ryöstöhintaisia, tilasin levyn netistä. Ostamme lähestulkoon kaikki pelit joko ulkomaisista nettikaupoista tai Ahvenanmaalta toimittavista firmoista. Epäilyttävästä nimestä huolimatta tilaus onnistui mallikkaasti Coolshop.fi:n kautta. Kuori tuli perille parissa päivässä ilman postikuluja ja alv:tä. Ehkä voisi jo tänään tai heti huomenna ottaa pienen testipelin ja sitten loppuviikolla virittäytyä pienen maailman seikkailuihin. :)

Carcassonne voikin olla jo monelle tuttu peli. Se on valittu jo vuonna 2004 vuoden peliksi, mutta vasta vähän aikaa sitten pääsimme itse kokeilemaan sitä. Olin aina kuvitellut, että kyse on jonkinlaisesta roolipelin tapaisesta “nörttipelistä”, joten sen vuoksi en ollut ollut siitä innostunut. Jäin kuitenkin heti ensimmäisellä pelikerralla koukkuun. Itselle hankimme Carcassonne-peruspelin ja Kirkot ja Kievarit-lisäosan.

Idea pelissä on samankaltainen kuin aikaisemmin arvioimassani Menolipussa. Pelin päätavoite on rakentaa kaupunkiympäristö ja vallata alueita. Peli etenee siten, että kukin pelaaja nostaa vuorollaan palan, joka hänen tulee asettaa edellisten palojen jatkoksi laudalle. Perusversiossa pelaaja voi varata itselleen asetetulta palalta pellon, tien, kaupungin tai luostarin osan. Vuorojen edetessä tavoite on kasvattaa kaupungin kokoa, pidentää tietä jne. Valmiiksi rakennetusta kohteesta jaetaan pisteitä. Peli päättyy, kun kaikki palat ovat käytetty.

Hyvin yksinkertainen peli-idea koukuttaa pelaajan, tai ainakin minut, välittömästi. Aivonystyröitä täytyy käyttää sopivissa määrin, mutta peli ei kuitenkaan ole liian haastava isommallakaan porukalla pelattavaksi. Erilaiset lisäosat tuovat uutta makua peruspeliin ja niitä onkin ilmestynyt tähän mennessä 7. Kahdeksas osa julkaistaan näinä päivinä. Lisäksi sarjalle on ilmestynyt muutama eri aikakauden sisarpeli samalla idealla.

Kuukausi sitten hankittu Wii on ollut ahkerassa käytössä. Omalta osaltani reilusti ahkerammassa kuin PS3. Wiillä tulee lisäksi pelattua huomattavasti enemmän yhdessä, kun PS3:n pelit ovat olleet enemmänkin miehen heiniä musiikkipelejä lukuunottamatta.

Yhdeksi suosikeistani on noussut Boom Blox Smash Party (myynnissä joissakin maissa nimellä Bash Party). Peli sisältää runsaasti erilaisia pähkinöitä ja pitää yllä loogista päättelykykyä. Idea on kaikissa pikkupeleissä yksinkertainen, mutta silti koukuttava. Kussakin kentässä on erilaisia palikoita, joita täytyy tuhota tai järjestellä joko heittelemällä palloilla, poimimalla, ritsalla ampumalla jne. Ehdoton lempparini on peli, jossa eri värisiä palikoita täytyy poistaa rakennelmista siten, ettei torni kaadu ja sen päällä oleva miinuspistepalikka putoa. Ajatus on samantapainen kuin Jengassa (tai Huojuvassa tornissa), paitsi että poistettavia palikoita ei siirretä tornin päälle. Ohjaaminen tapahtuu luonnollisestikin liiketunnistusta hyväksi käyttäen ja pienikin käden virheliike saattaa olla kohtalokas.

Wiin peligrafiikka ei ole mitenkään silmiähivelevää HD-kuvaan tottuneelle, mutta tässä pelissä se on onnistuttu toteuttamaan kohtuullisesti ja osittain ehkä muita paremmin. Ympäristöt ovat värikkäitä ja liikkeiden mallinnus on uskottavaa. Pelihahmot ovat laatikkomaisia tyyppejä, joita voi vapaasti heitellä pitkin kenttiä, eli joitakin kiinteitä objekteja lukuunottamatta kaikkea voi liikutella.

Kattava arvostelu pelistä Konsolifin.netissä, alla julkaisijan virallinen trailer.

Meidän PS3-konsoli meni yllättäen rikki viime viikolla, sopivasti 2 kuukautta takuuajan päättymisen jälkeen. Yritämme kuitenkin saada virhevastuun kautta korvauksen, kun takuun päättymisestä ei tosiaankaan ole pitkä aika. Toivon, että saamme oman konsolimme takaisin korjattuna, sillä uudempi malli PS3:sta on huomattavasti rumempi. Siinä ei ole kiiltävää pintaa eikä hipaisukytkimiä ja se näyttää muutenkin muovisemmalta. Ulkonäköseikat ovat pääasia, tottakai. ;)

Tässä on nyt pitänyt pärjäillä ilman konsolia jonkin aikaa ja vielä ainakin siihen saakka, kun saamme tietää mitä tuolle rikkinäiselle tehdään. Tilannetta helpottamaan tuli kuitenkin Nintendo Wii. Noin kuukausi sitten pääsimme kokeilemaan tuttavan Wiitä ja siitä se ajatus sitten lähti…

Meillä ei koskaan skidinä ollut Nintendoa, mutta kavereiden luona pääsin pelaamaan legendaarisia Super Marioita. Myös tässä lainakonsolissa oli Marion uusin osa ja naputtelimme sitä aivan nostalgiahuuruissa. Pidän vähän “lapsellisista” ei-niin-realistisista konsolipeleistä ja mm. Mario on juuri sopivaa viihdykettä. Ainoastaan Singstarit ja kitarointipelit otetaan tosissaan ja häviön sattuessa  vähintään seuraava viikko mökötetään. ;) Nyt kun sattui hyvä rako toisen konsolin hajottua, sain oivan tilaisuuden hankkia meille Wiin. Siellä se nyt nököttää olohuoneessa, minun ihkaensimmäinen oma konsolini! Ja se on niin kauniskin, sopii kuin nappi silmään sisustukseemme.

Liiketunnistimella ohjaus tuo vähän toisenlaista otetta pelaamiseen perinteisempiin ohjaimiin verrattuna. Luulen konsolin olevan parhaimmillaan kahdestaan tai porukalla pelattaessa. Pelaaminen käy jo melkein liikunnasta, käsi on jo kipeänä eilisestä sporttipelin huitomisesta. :)

Lautapelien suosio lienee hiipumassa näin konsolien ja pc-pelien valtakaudella. Siksi olikin pieni riski ostaa veljelle ja hänen puolisolleen joululahjaksi lautapeli, sillä heilläkin on siirrytty jo konsoliaikaan. Pelistä tuli kuitenkin jättimenestys joulupyhien aikaan ja voittajasta käytiin kovaa kamppailua. Hankittu peli oli Menolippu. Ostin Eurooppa-version, mutta pelistä on useita muitakin osia. Peli on suunniteltu 2-5 pelaajalle, mutta omasta mielestäni se vaatii vähintään 3 pelaajaa ollakseen tarpeeksi haastava.

Menolipun idea on yksinkertainen – rakentaa rautateitä pelilaudalle. Aluksi pelaajille jaetaan reittikortit, joista kukin valitsee itselleen vähintään yhden tavoitteen. Pelaajan on pyrittävä rakentamaan valitut reitit siten, ettei muut pelaajat saa tietää alku- ja määränpäätä. Reitin rakentamiseen vaaditaan junakortteja, joita kerätään pakasta tai pöydästä nostamalla. Yhtä yhteyttä kahden kaupungin välille voi rakentaa vain yksi pelaaja, mutta maksullisten juna-asemien avuilla muiden rataosuuksia on mahdollista käyttää. Jokainen osuus vaatii tietyn määrän tietyn värisiä junakortteja, joten niiden keräilemiseen menee oma aikansa. Liian kauan kortteja ei kuitenkaan kannata hamstrata, etteivät muut ehdi rakentaa pelaajan haluamaa yhteyttä. Lisäreittejä voi nostaa pelin edetessä tai pyrkiä rakentamaan vaikkapa pisintä yhtämittaista reittiä. Peli päättyy, kun yhdellä pelaajalla on jäljellä enää korkeintaan kaksi junaa, eli pelimerkkiä. Pisteet jaetaan onnistuneiden reittien ja pisimmän reitin perusteella. Myös jokaisesta rataosuudesta saa pelin edetessä tietyn pistemäärän.

Peli on erittäin viihdyttävä ja kestää parhaimmillaan (tai pahimmillaan) monta tuntia. Suosittelen etenkin aikuisten seurapeliksi ja sisarusten väliseen kilpailuun. Veli voitti 2-1, vähän jäi hampaankoloon.