Tämän hetken sisustustrendi on edelleen onneksi aika musta-valkoinen, joten itseä miellyttäviä elementtejä on helppo löytää. Jos toivoisin jotain edellisten lisäksi, olisi listani aika väritön.

Eteisen valaistukseksi haluaisin Ikean 365+ Hotta -valaisimia kaksi kappaletta. Tyylillisesti näissä on jotain samaa kuin Tom Dixonin Beateissa, jotka riippuvat mm. Valkoisen Harmajan eteisessä. Heillä on muuten runsaasti valaisimia, jotka ottaisin heti itsellenikin.

Kauniit ja sisustukselliset palovaroittimet ovat puhuttaneet jo pitkään ja nyt tarjolla olisi hauska vaihtoehto Chick-a-Dee. Meillä varoitin on aika huomaamattomassa paikassa, mutta tuon voisi tuoda hyvinkin enemmän esille, ihana!

Mustaa Teemaa on hiljalleen alkanut hiipiä astiakaappiimme valkoisen seuraksi ja suurena astiafanaatikkona ottaisi mieluusti sitä lisääkin vielä. Ajaton klassikko, jota on helppo yhdistellä kaikenlaiseen kattaukseen.

Kuten monesti todettua, vanha kameramme on oikeasti kohta ihan romu, joten uudelle olisi todellakin tilaus. EOS 60D houkuttaa, ellei olisi jo liiankin hifi minun kuvaustaidoilleni. Hintaa kameralla on kuitenkin edelleen liikaa minun rahapussilleni, joten on tultava toimeen vanhalla tai katseltava jotain muuta vaihtoehtoa.

Toivelistani tuntuvat olevan kovin valaisinpainotteisia, johtuneeko se tästä pimeästä vuodenajasta (missä muuten viipyy se lumi, jonka piti sataa tänne viime yönä?!). Tupla Kuplalle on mietittynä jo valmiiksi monta sijoituspaikkaa ja tämä varmaan tuleekin olemaan seuraava suurempi valaisinhankinta. Ellen tule ostaneeksi Origo-kirkasvalolaitetta, sitäkin olen kaupassa muutamaan otteeseen pyöritellyt. Olisi ensin mielenkiintoista kyllä testata jollain lainavalaisimella olisiko kirkasvalosta oikeasti mitään hyötyä itselle.

Onneksi en ole ihan niin kamalan materialistinen, mitä nämä kollaasit antavat ymmärtää. Kliseistä rauhaa, rakkautta ja terveyttä toivon tietenkin kaikesta eniten niin itselleni kuin muillekin. Vaan ainahan sitä saa taas suunnitella ja haaveilla, vaikka alkuunsa lottovoitosta. Se viime viikonlopun 83000 olisi riittänyt ihan mainiosti. Tai vaikka edes satanen.

Sitruuna kysyy, minä vastaan. Emme enää viime vuonna vaihtaneet joululahjoja perheen kesken ja toivon, että sama jatkuu vastedeskin. Vaikka lahjojen antaminen onkin ihanaa, aiheutti se valtavaa stressiä joka vuosi – kun kaikilla oli jo kaikkea.

Mutta jos saisin toivoa joulupukilta ihan mitä vaan materiaa, voisi lista sisältää tällaista:

Olen jo jonkin aikaa metsästänyt Heikki Orvolan teepannua, mutta hinta/laatusuhteeltaan sopivaa ei ole tullut vielä vastaan. Lisäksi keittiöön kelpaisi Steltonin Pure Black-veitsisetti ja uusia pyyhkeitä. Nämä tosin vasta sitten uuteen keittiöön. Olen muutenkin heitellyt huonompia ja vanhempia kodintekstiilejä kiertoon, joten uusille alkaisi olla kaapissa tilaa. Marimekon klassikkokuosi viehättää juuri nyt, kelpaisi köllötellä.

Uusi kannettava on omalla sitten joskus -listalla ja MacBook Air on vaan niin yksinkertaisen kaunis ja eleetön. En muuten ole ikinä omistanut uutta tietokonetta. Ei sillä, että sillä olisi mitään merkitystä minun vähäisellä käytölläni, mutta olisihan se kiva päästä nauttimaan uudesta tekniikasta joskus ihan fiiliksen vuoksi.

Viimeisimpänä listalla on valaisin (vaikka se on kyllä oikeasti hankintalistalla kärkipäässä). Olohuone kaipaa toista valaisinta, sillä huoneen ainoa valonlähde on Lokki. Etenkin työpöydän läheisyyteen lisävalo olisi tarpeen ja joskus olisi vaan parempi olla hämäremmässä. Selki-aseman Tre on muotokieleltään erityisen mukava. Valaisinasiat ovat kuitenkin vielä aika auki, jos tässä innostuu työpöytääkin muuttamaan toisenlaiseen.

Todellisuudessa en ikinä kehtaisi pyytää mitään näin kallista lahjaksi, mutta nyt on hyvä kirjoitella. :)

Mitäs teillä muilla?

Olen todennäköisesti jo aiemminkin kertonut, että ohitan helposti trendikkäät, alan lehtien sivuilla paljon näkyvyyttä saavat tuotteet. Pidän alkuun moniakin asioita vähintään kummallisina tai liian designina omaan kotiin. Usein kuitenkin mieli muuttuu, kun aikaa on kulunut tarpeeksi ja kun asioista tulee enemmän tavallisen kansan juttu. Nyt on taas käynyt niin. Ei tästä ole kovinkaan pitkä aika, kun vannoin naama pokerina, ettei meille koskaan tule nyt kovin pinnalla olevaa Stringiä. Ei ole tosin tulossakaan juuri näillä näppäimillä, mutta rikas mies jos oisin, niin oi kyllä. Erilaisia kokonaisuuksia on pyörinyt niin monien blogeissa ja nettisivuilla, että olen ihastunut.

http://www.string.se

http://www.string.se

Olohuoneessa majaileva työpisteemme häiritsee minua edelleen, vaikka muiden mielestä siinä ei kai ole mitään vikaa. Se on vaan edelleenkin makuuni liian massiivinen ja jotenkin vie huoneen tasapainon ihan väärään suuntaan. Työtason tilalle haaveilen Stringistä kasattua kokonaisuutta, jossa olisi työtilaa yhdelle sekä hyllyjä tai kaappi. Hyllystössä viehättää sen muunneltavuus ja ilmavuus, sitä voisi täydentää sitten vuosien mittaan ja tarpeiden mukaan. En ole koskaan ollut avohyllyjen ystävä (olen toisinsanoen niin laiska pyyhkimään pölyjä), mutta Stringiin on mahdollista yhdistellä myös kaappeja ja laatikostoja, joista tuleekin iso plussa minun silmissäni.

Nooh, kuten tavallista, tällaiset suuremmat ostokset eivät tapahdu minulla ihan yhdessä tai kahdessakaan hetkessä. Ehtiipähän ajatus muhia tarpeeksi pitkään, ettei tule tehtyä hutihankintoja. Sisustajana minusta on tullut hiljalleen enemmän harkitseva ja järkevä, haluan tehdä kestäviä valintoja, joista on iloa loppuelämäksi asti. Sellainen sisustaminen onkin hieman hitaampi prosessi, mutta eipähän tule ostettua mitään isompaa hetken mielijohteesta.

http://www.string.se

Olen aina vähän karsastanut nahkasohvia. Meillä oli lapsuudenkodissa ruskeat, oikein muhkeat napeilla varustetut nahkasohvat, jotka reissasivat monessa kodissa päätyen vihdoin pari vuotta sitten lopulliseen lepoonsa. Niissä oli juuttikankainen tausta ja puunvärinen runko. Kestävät ne pirulaiset olivat ja toki oman aikakautensa kuvajaiset, sellaiset kasarilinnat. Päätin kotoa muuttaessani niistä traumatisoituneena, että nahkasohvaa en ikinä tule hankkimaan. Vaan niin se mieli muuttuu.

Meidän hyvin palvellut, Huuto.netistä halvalla löydetty Ikean Klippan on alkanut nitkumaan ja natkumaan, täytteet ovat keskeltä lyttääntyneet monien sohvalla vietettyjen tuntien vuoksi. Kun törmäsin Likaisessa parketissa nahkasohvaan, huokaisin syvään. Tuollaisen minäkin haluaisin. Mustan, saisi olla vähän nappejakin, mutta ei missään nimessä muhkea.

Olisi kai suunnattava kierrätyskeskuksiin ja kirppiksille. Vastaan on tullut lähinnä sellaisia valtavia laiskanlinnoja, mutta minun sohvassani pitää olla särmää, jämäkkyyttä ja suoraselkäisyyttä. Kulunutkin se saisi olla, kyllä minä sitä paijaisin ja hyvänä pitäisin.

Mies kyllä pyörittelee vieressä päätään, joten aika ei taida olla ihan vielä kypsä. :)

Vedensinisen ohella keltainen väri on aiheuttanut valtavasti kutinaa. Näin pääsiäisen alla väri on enemmänkin luonnollisesti esillä ja herkkuja pompsahtaa silmille joka suunnalta. Sisustusmakuni on pääpiirteittäin aika muuttumaton ja yksinkertainen tyyli on kulkenut mukana pitkään, mutta suosikkivärit vaihtelevat ihan kausien ja trendien mukaan. Keltaisesta olen tosin pitänyt aina esimerkiksi pukeutumisesta, tykkään siitä miten se tuo kasvoilleni väriä.

Just nyt ottaisin parvekkeelle kaksi Hay Hee nojatuolia (joo, ne olis täydelliset), makuuhuoneeseen iltavaloksi keltaisen Eelovin Lintukodon ja keittiön piristeeksi Eva Solon neopreenipukuisen kaatimen. En saa mielestäni tuota hassua valaisinta, vaikka aikaisemmin pidin sitä vähintäänkin erikoisena. Asuntomessujen jälkeen se on jäänyt kummittelemaan mieleeni ja palaa pinnalle aika ajoin.

www.finnishdesignshop.fi

Kaiken iloisuuden keskelle sopisi hiukkanen harmaata tasapainoittamaan. Työpöydällä lojuvan, liian pitkän kameran johdon piilottaisin kauniisti Great Balls of Wireen, Box lightillekin löytyisi paikka makuuhuoneesta (haluamani Componibilin päältä, jota en vieläkään ole saanut hankittua) ja Marimekon Räsymatto-kangasta olen katsellut jo pitkään sillä silmällä.

www.finnishdesignshop.fi

Että ei muuta kuin lottovoitto taas tilaukseen.

Sitruuna kirjoitti aikaisemmin blogissaan upeista keittiövälineistä, Steltonin Pure Black -keittiöveitsistä. Mustan ja valkoisen rakastajana veitset jäivät kummittelemaan mieleeni niin, että olen nähnyt niistä uniakin. Unessa olimme äitini kanssa valitsemassa Sitruunalle lahjaa (syytä en tiedä). Äiti olisi halunnut ostaa paidan, mutta minä vänkäsin vastaan, että kyllä se enemmän pitää näistä veitsistä, ihan pakko ne on ostaa.

www.stelton.com

Kyllä kelpaisi minullekin ihan miksi tahansa lahjaksi mielummin nämä kaunokaiset kuin mikään paita. Hinta on vähän turhan suolainen juuri nyt, vaikka kyllähän ne veitset aina maksaa. Saahan sitä haaveilla.

Saisin tuhlattua astioihin helposti omaisuuden. Silmä näkee kaikkea kaunista, jota tekisi mieli haalia omaankin kaappiin, vaikkei käyttöä olisikaan. Olen vähän hitaasti lämpeävää tyyppiä ja vasta nyt innostunut Oiva Toikan uudelleen tuotantoon tulleesta Kastehelmestä. Muistelisin, että mummolassa on joskus ollut jotain alkuperäisen Kastehelmen osia tai ainakin vastaavia, ehkä muistot saivat aikaan ihastumisen. Kaiken lisäksi sininen viehättää kovasti, vaikka sininen on ollut minulle jo vuosia yökkäilyä aiheuttava väri sisustusasioissa. Lievä yliannostus teini-iässä lienee tehnyt tehtävänsä. Siksi kummastelenkin tätä kutkutusta.

http://www.iittala.fi

Keksin kyllä heti käyttöä ja syynkin hankkia pari lautasta. Sinisenä ja kirkkaana. Silloin harvoin, kun meillä vieraita käy, tarjoiluastioina toimii Teeman lautaset. Muita ei yksinkertaisesti ole. Helmikuun ajan Iittala Shopeissa ja nettikaupassa olisi sopivasti -20 % tarjous Kastehelmistä. Vielä on aikaa antaa houkutukselle periksi.

Makuuhuoneesta on ehdottomasti tullut lempihuoneeni tuolien hankinnan jälkeen. Huoneen väritys on lähestulkoon* täydellinen ja pidän muutenkin kokonaisuutta onnistuneena.

Kaipaisin vielä kuitenkin muutamaa asiaa, ihan jo käytännönkin kannalta. Koska hyllykkö ei mene vaihtoon tämän asunnon aikana, ei auta kuin tykätä olemassaolevasta. Se olisi ollut sijalla 1. Toisaalta alan jo tottua tuohon nykyiseenkin ovien lisäyksen jälkeen, joten ehkä pystyn elämään asian kanssa. ;) Sen sijaan lisävalaistukselle olisi tarvetta. Yleis- ja työskentelyvalaistuksen hoitaa vaijerivalot työpöydän päällä, mutta illalla tarvittavaa pienempää valoa ei tällä hetkellä ole.

Seinän maalauksen yhteydessä miehen puolelta sänkyä otettiin minikokoinen Lack-hylly irti ja sinne puolelle kaivattaisiin jonkinlaista yöpöytää. Kaikista eniten mieleeni olisi valkoinen Kartellin Componibili ja siihen nyt laitankin vähän rahaa säästöön. Tason päälle sopisi mainiosti pitkään haaveilemani klassikko, joka kodin Block-valaisin. Harmi, etten nähnyt Componibilin tarvetta vielä syksyllä, muuten olisin saattanut käydä taistelemassa yhdestä Hulluilla Päivillä.

Componibili: http://www.grahamandgreen.co.uk, Block: http://www.finnishdesignshop.com

* Ne listat…

Kävimme sitruunan vinkistä tänään Artekissa kokeilemassa edellisen postauksen tuoleja. Jalat kyllä tuntuivat oikein tukevilta, mutta selkänoja oli jotenkin lörppö ja liian notkea. Ei oikein sovi meille työpöydän ääressä istuskeluun, kun tuolilla tulee välillä nojailtua miten sattuu. Ehkä alkuperäisessä, lasikuidusta valmistetussa tuolissa istuin on ollut jämäkämpi.

Testasimme vieressä ollutta käsinojallista versiota (DAR) tuolista ja se tuntui huomattavasti luontevammalta työtuoliksi.

Vaan noiden huima hinta sitten onkin kompastuskivi, Artekissa tuoleista pyydettiin hitusen alle 800 euroa kappaleelta. Netistä tilaamalla saa toki halvemmalla, mutten osaa arvioida mikä nettikauppa olisi luotettava. En haluaisi ostaa kopioita. Myös mallikappaleen istuimessa oli aika mojovia naarmuja, joten jäimme miettimään, miten hyvin pehmeän oloinen muovi kestää aikaa. Voi voi, vaikeaksi meni taas.

PS. Artekissa oli mustia RAR-keinutuoleja ihan hyvässä tarjouksessa. En uskaltanut istua kokeeksi, ettei vaan olisi tullut himoa kantaa yhtä kotiin.

En tiedä onko sisustusblogeissa viime aikoina pyörinyt enemmän otsikon mukaiset tuolit, vai onko oma katseeni harhaillut niiden suuntaan muuten vain. Tuolihuomio liittyy siihen, että jo kaivattu työpöytä menee vaihtoon asap, eli heti kun jostain löytyy sopiva rako levyn hakemiseen. Nykyiset tuolit eivät tule sopimaan mihinkään ajateltuun värivaihtoehtoon ja muutenkin näistä epämukavista ja sopimattomista jakkaroista on aika päästä eroon. Olemme (olen) päätyneet toiseen värivaihtoehtoon pöydässä, eli ruskeanharmaa sävy olisi tavoitteena. Enemmän harmaa kuin ruskea. Pöydän pariksi kävisi parhaiten valkoiset tuolit, mutta varsinaisista työtuoleista ei tunnu löytyvän sopivan ilmavaa, epätyötuolimaista ja kohtuuhintaista vaihtoehtoa. Kunnes muistin Eamesit.

Jokin aika sitten pidin kyseisiä tuoleja vielä uskomattoman rumina kapistuksina, mutta kuten jo ennenkin on tullut todettua, olen helposti vietävissä… Kävisivät kauniisti yhteen haaveilemani kiikun kanssa sitten tulevaisuudessa.

Miestä huolestuttaa ovatko tuolit tukevat. Kun en itse ole takamustani koskaan tällaisessa lepuuttanut, onko jollain muulla parempaa tietoa? Ainakin rakenteensa perusteella näyttäisi siltä, ettei jalat ihan heti väänny aikuisenkaan alla. Itseäni huolestuttaa lähinnä, miten jaksan odottaa veronpalautuksiin saakka…