Iittalan ale oli koitua turmiokseni, mutta armas mieheni pelasti minut tilanteesta ja tarjosi myöhästyneen synttärilahjan. Olin menossa hakemaan outletistä vain paria lautasta vanhojen täydennykseksi, kunnes muistin ale-viestissä olleet Swing-aterimet.

Ennestään meiltä löytyi sekalaiset seurakunnan lisäksi satsi Artikkia, mutta olin jo pitkään halunnut jotkut toiset aterimet rinnalle. Ihastuin aikoinaan Citterioihin, mutten viitsinyt niitä hankkia, koska veljelläni olisi ollut samaa sarjaa (ihan kuin sillä oikeasti olisi väliä). Swing oli oikein hyvä vaihtoehto – yksinkertainen, riittävän jämäkkä käteen ja jokin pieni juttu mausteena. Pidän siitä, että veitset voidaan kattaa pystyyn tai perinteisesti lappeelleen. Sarjassa on riittävästi myös lisäosia perusaterimien lisäksi, josta tulee iso plussa. Nämä pysyvät mukavasti lautasen reunaa vasten toisin kuin Artikit, joiden veitsi valuu ärsyttävästi aina lautasen pohjalle. Tykkään!

Olisi näköjään pitänyt samalla ostaa muutama Tapio rikkoontuneiden tilalle, kun sarja näyttää poistuvan lopullisesti tuotannosta tämän vuoden lopussa ja meidän osat on jo lopetettu 30.6.2011, kuten myös kirkkaat Ote-lasit. Äh.

Vihdoinkin tilaamani Plaza Kodin kylkiäinen, Herb:ie 23, tuli.

Kävin jo ennakkoon Bauhausissa vähän hipelöimässä kyseistä tuotetta, joten tiesin mitä paketista kuoriutuisi. Yllättävän kookas se silti on, haukkaa ison osan vähäisestä keittiön työskentelytilasta. Mutta on se kauniskin, ihanan yksinkertainen. Pieni miinus täytyy kyllä antaa pakkauksesta siinä mielessä, että mukana ei ollut kunnollista kokoamisohjetta, kun on tottunut ohjeisiin “mallia Ikea”. Onneksi kuitenkin lukutaito on hanskassa, eikä laitteessa mitään niin monimutkaisia osia ollut, että selvisin rikkomatta mitään. Puutarhan sijoittaminen joka tapauksessa vaatii vielä vähän pohdintaa. Makuuhuoneessa sille olisi tilaa, mutta valo tuossa on niin kirkas, ettei sen loisteessa ainakaan unta saa.

Toinen pieni probleema on kasvit. Istuttamani chilit ovat itäneet hienosti yhtä lukuunottamatta, mutta tässä tilassa onkin menty jo toista viikkoa. Mitään ei ole tapahtunut. En tiedä onko vika hoidossa tai sen puutteessa, vai onko tämä vain hidas välivaihe. Postipoika kantoi kotiin jo isompia kivivillakuutioitakin, että tilaa ainakin olisi kasvaa. No, odotellaan.

Meillä on keittiössä yksi astiakaapeista avoin, jota vihaan, inhoan, ällöän. Olen monesti miettinyt jotain oviratkaisua hyllykön eteen, mutta en ole keksinyt vielä hyvää (ja jälkiäjättämätöntä) tapaa toteuttaa suunnitelmia. Jos tästä joskus pääsen tekemään valintoja omaan keittiöön, ei sinne ainakaan tule yhden yhtä avohyllyä, se on varma se.

Olen yrittänyt kasata hyllyyn sellaisia astioita, joita tulee käytettyä usein, mutta se on niin kapea, ettei paljoa laseja kummempaa siihen saa mahtumaan. Viinilaseja käytämme niin älyttömän harvoin, lähinnä vieraiden kyläillessä, että niihin jämähtää helposti kaikki ällöttävä keittiön rasvalika kiinni.  Kuten kuvasta näkyy, pinta on kauniin samea kirkkaan lasin sijasta.

Päätinkin nyt pakata lasit laatikkoon puhdistuksen kautta ja laittaa jotain muuta tilalle. Säilytämme isoa osaa kipoista ja kupeista muutenkin laatikoissa, kun niille ei yksinkertaisesti ole tilaa missään kaapeissa. Asiaahan hirveästi helpottaa se, että rakastan astioita ja niitähän sitten löytyykin ehkä pienellä armeijalle asti… Ja lisää tulee, kuten vaikka lomareissulla Tampereen Ikeasta mukaan tarttuneet vaaleansiniset isohkot kulhot.

Hämmennyn entistä enemmän tästä sinisen värin fanittamisesta, mutta kun olivat niin söpöt, kuin karkit. En tiedä mihin joudun vielä tämän astiamäärän kanssa, en edes uskalla ajatella seuraavaa mahdollista muuttoa ja kaikkia niitä heliseviä laatikoita.

Sitruuna kirjoitti aikaisemmin blogissaan upeista keittiövälineistä, Steltonin Pure Black -keittiöveitsistä. Mustan ja valkoisen rakastajana veitset jäivät kummittelemaan mieleeni niin, että olen nähnyt niistä uniakin. Unessa olimme äitini kanssa valitsemassa Sitruunalle lahjaa (syytä en tiedä). Äiti olisi halunnut ostaa paidan, mutta minä vänkäsin vastaan, että kyllä se enemmän pitää näistä veitsistä, ihan pakko ne on ostaa.

www.stelton.com

Kyllä kelpaisi minullekin ihan miksi tahansa lahjaksi mielummin nämä kaunokaiset kuin mikään paita. Hinta on vähän turhan suolainen juuri nyt, vaikka kyllähän ne veitset aina maksaa. Saahan sitä haaveilla.

Saisin tuhlattua astioihin helposti omaisuuden. Silmä näkee kaikkea kaunista, jota tekisi mieli haalia omaankin kaappiin, vaikkei käyttöä olisikaan. Olen vähän hitaasti lämpeävää tyyppiä ja vasta nyt innostunut Oiva Toikan uudelleen tuotantoon tulleesta Kastehelmestä. Muistelisin, että mummolassa on joskus ollut jotain alkuperäisen Kastehelmen osia tai ainakin vastaavia, ehkä muistot saivat aikaan ihastumisen. Kaiken lisäksi sininen viehättää kovasti, vaikka sininen on ollut minulle jo vuosia yökkäilyä aiheuttava väri sisustusasioissa. Lievä yliannostus teini-iässä lienee tehnyt tehtävänsä. Siksi kummastelenkin tätä kutkutusta.

http://www.iittala.fi

Keksin kyllä heti käyttöä ja syynkin hankkia pari lautasta. Sinisenä ja kirkkaana. Silloin harvoin, kun meillä vieraita käy, tarjoiluastioina toimii Teeman lautaset. Muita ei yksinkertaisesti ole. Helmikuun ajan Iittala Shopeissa ja nettikaupassa olisi sopivasti -20 % tarjous Kastehelmistä. Vielä on aikaa antaa houkutukselle periksi.

Plaza Kodin tämän hetken tilaajalahja oli sen verran houkutteleva, että lehti lähti samantien tilaukseen. Ei pelkästään lahjan takia, olen toki jo pidempään ajatellut tilaavani lehden, mutta nyt tarjolla oli IndoorGarden Herb:ie 23 yrttipuutarha. Mies tykkäisi kasvattaa chilejä, mutta olosuhteet ovat nykyisessä asunnossa sen verran epäsuotuisat, ettei olla edes kokeiltu. Edellisessä kodissa luonnonvaloa oli niin paljon enemmän kuin nyt, että siellä chilit kyllä kasvoivat ja viihtyivät oikein hyvin. Yrttipuutarhasta on varmasti iso apu kasvattamisessa. Voidaan nyt kokeilla vesiviljelyäkin.

http://www.plazakoti.fi

Mikä parasta, Herb:ien muotoilu on erittäin kaunis ja yksinkertainen. Alunperin meillä oli harkinnassa hankkia Zengrow, mutta joskus näköjään käy tuuri ja sattuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

PS. Onko muillakin ollut latausongelmia tämän blogin kanssa viimepäivinä? Itselläni on niin hidasta, että hermo menee.

Juuri kun pääsin harmittelemasta, että tiettyjä tuotteita poistuu markkinoilta, törmäsin Iittalan sivuilla tähän. Bottna poistuu tuotannosta 31.12.2010. Voi ei! Olen jo monen vuoden ajan haaveillut isoista, ihanista 0,4 litran kupposista, mutta jostain syystä ne ovat jääneet hankkimatta. Nyt alkaa olla viimeiset hetket.

Lautasetkin olisivat ihania, mutta emme varsinaisesti tarvitse enää uusia. Toisaalta näitä on niin helppo yhdistellä valkoiseen (ja mustaan) Teemaan, että mieli tekisi. Mainittakoon, että olen tässä viikon aikana onnistunut jo rikkomaan kaksi lautasta oikeastaan tekemättä mitään – käsittämätöntä kyllä.

Eiliset pirskeet olivat menestys. Ruoka oli hyvää ja kaikilla oli hauskaa. Kävin peräti pyörähtämässä Helsingin yöelämässä, mitä en tavallisesti tee. Rautatieasemalla laukkuni yritettiin varastaa, mutta onnekseni selväpäisenä olin skarppina. Onneksi myös mies oli myös kaupungilla, niin ei tarvinnut tulla karmivalla yöbussilla yksin kotiin.

En ole tottunut valvomaan, joten uni maistui tänä aamuna kohtalaisen pitkään. Kovasta väsymyksestä huolimatta suuntasimme sitten kuitenkin Hulluille Päiville. Hurautimme Tapiolaan, joka olikin varmasti fiksumpi teko kuin lähteä Helsingin keskustaan. Leikkuulautasettejä oli vielä runsaasti jäljellä iltapäivällä, joten sain omanikin vihdoin hankittua. Yay!

Nyt nukkumaan. Zzzzz…

Taisin viime kerralla mainita, etten enää ikinä mene Hulluille Päiville. Että yksi kerta sitä ihmismassaa riitti. Kuvastosta ei onneksi löytynytkään oikeastaan mitään ostettavaa, paitsi sunnuntaina olisi ihan hyvällä alella pitkään himoitsemani Josephs Josephin leikkuulautasetti. Normaalihinta pyörii muistaakseni jossain kuudenkympin nurkilla ja nyt se olisi 39,90 €.

Huono homma on vaan tuo sunnuntai, sillä edellisenä iltana järkkään työkavereille pienet läksiäisbileet. Voi olla, että aamulla nukuttaa, eikä tee mieli lähteä kotoa mihinkään. Toivottavasti saan jonkun muun nakitettua ostoksille… Onneksi tiedän ainakin yhden, joka vapaaehtoisesti menee päiville joka päivä. Hullua!

Pikku perfektionistin sormet syyhyävät onnesta. Hankin vihdoin ja viimein oman Dymon, nyt voin alkaa tarroittamaan joka ikistä paikkaa mitä mieleen tulee. Ihanaa!

Käsittelyyn pääsi välittömästi kuiva-ainekaapin sisältö. Nyt ei enää tarvitse ihmetellä onko purkissa suolaa vai sokeria.

Olen muuten havainnut kuiva-aineille parhaaksi pienissä tiloissa nuo SmartStoren rasiat. Ovat riittävän tiiviitä (kopkop puuhun, ei ole ollut tuholaisongelmia) ja muotonsa ansiosta kaappiin ei juurikaan jää hukkatilaa. Kun tilaa on 50 cm x 50 cm kokoinen kaappi, täytyy vähän sovitella… Pyöreät tai korkeat purkit ovat aina vähän hankalia, kun niitä pitää siirrellä pois toistensa tieltä, mutta näissä matalissa ja kaapin syvyisissä ei sitä ongelmaa ole. Kaikki on esillä siististi ja näppärästi otettavissa, pinoutuvat täydellisesti. Suosittelen!