Päätin vuoden vaihtuessa, että stressaan tänä vuonna huomattavasti vähemmän kuin edellisenä, se on ollut paha taipumukseni jo pitkään. Blogista (tai sen kirjoittajasta) on tullut enemmän väkinäinen kuin inspiroiva. Kirjoittaminen ei maistu, se ei vaan tunnu tällä hetkellä hyvältä, joten ajattelin pitää pienen tai vähän suuremmankin breikin.

Palaan vielä, tai sitten en, aika näyttää. Kiitos lukijoille, on ollut ilo vaihtaa ajatuksia kommenttiboksissa.

Ihanaa vuotta 2012 kaikille, nauttikaa elämästä.

Kylläpä lämmitti mieltä ensin huomata Bambulan blogista The Gorgeus Blogger -tunnustus ja heti perään vielä Tyttö kylmän maan -blogin Saran myöntämä palkinto. Slämärit ja ystäväkirjat olivat kouluaikana ihan parasta, joten en voi olla vastaamatta kyselyihin. :)

Törkeen pitkä postaus tästä kyllä tuli (ja aikaakin meni yli tunti). Olkaatten hyvät!

“The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat.”

1. Milloin aloitit blogisi?

Ensimmäinen Perfektionismi avautui 5.1.2008. Reilu vuosi sitten hankin oman domainin ja silloin blogi siirtyi nykyiseen muotoonsa. Vanhojen kirjoitusten siirtäminen uuden osoitteen alle jäi vähän vaiheeseen, enkä nykyään kyllä enää haluaisikaan tekstejä esille. (Jos joku muuten edelleen kaipailee reseptiarkistoa, sen kanssa kävi vähän köpelösti. Huomasimme vasta jonkin ajan jälkeen, että siitä oli olemassa vain joku vanha varmuuskopio ja suuri osa resepteistä katosi osoitteenmuutoksen yhteydessä bittiavaruuteen.)

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Sisustusasioita, arkisia juttuja, kotoilua. Ja vähän haaveilua.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Kaikki ja ei mikään. Ainakaan tämä ei ole lifestyle- tai muotiblogi, joita nykyään syntyy kuin sieniä sateella. :) Olen ihan tavallinen nuori nainen ja kirjoitan tavallisista asioista. Sellainenkin voi olla virkistävää.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olin jossain vaiheessa aktiivinen muutamalla keskustelufoorumilla. Syystä tai toisesta kirjoittelut jäi ja tarvitsin jonkin kanavan purkaa ajatuksiani ja silloin blogi tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Sillä tiellä ollaan, olen kiintynyt tähän vuosien mittaan. :)

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Pidän siitä miltä tämä sivusto näyttää. Postaustahdissa olisi parantamisen varaa, mutta en toisaalta haluaisi kirjoitella ihan mitä tahansa diibadaabaa. Vaikea sanoa, mitähän ihmiset mahtaisivat haluta lukea enemmän? Kirjoittajalle toivoisin enemmän inspiraatiota ja taitoa kuvien ottamiseen.

Täräytetään palkinto eteenpäin seuraaville viihdyttäville blogeille, joiden vastauksia lukisin mieluusti molempiin haasteisiin:

Elämällä Balloilua. Ihanan rempseä kirjoitustyyli piristää aina päivää.

Kesällä kerran. Jos meillä on joskus muksuja, tiedän mistä ammennan inspiraation lasten pukemiseen. Lisäksi kirjoittajalla on todella kaunis koti.

Likainen parketti. Blogissa on raikas ulkoasu ja myös valloittava koti. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Sisustusta ja sitruunoita. Ehdottomasti yksi lempisivuistani. Olen seurannut blogia sen perustamisesta saakka ja pidän Sitruunan tyylistä niin kirjoittajana kuin sisustajanakin. Lisämainintana myös saman henkilökunnan ylläpitämä Maunon ja Epun maukuja -kissablogi.

Valkoinen Harmaja. Myös tätä olen seurannut aivan blogin alkutaipaleista saakka. En malta odottaa millainen rakennusprojektin lopputulos on!

—

Ja sitten seitsemän satunnaista asiaa minusta… Huh.

1. Mielestäni elämä on juuri niin vaikeaa kuin siitä itselleen tekee. Tietysti aina tapahtuu asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, mutta omalla asenteella ja ajattelutavalla on paljon merkitystä. Siitä syystä olenkin peruspositiivinen kaiken suhteen ja elämä maistuu hyvältä.

2. En pode pätkääkään kolmenkympin kriisiä, vaikka kai sitä jo pitäisi. Vanheneminen on oikeastaan ihan mukavaa.

3. Yritän käyttäytyä korrektisti julkisilla paikoilla, mutta kotona nenähippa on suosikkiajanvietteeni.

4. Aivoni nyrjähtävät helposti. Minulle ei saa esittää mm. kysymystä Missä avaruus on? tai näyttää optisia illuusioita.

5. En kiroile juuri koskaan. Jos näin käy, keksin jonkin mahdollisimman törkyisen sanan. Myös savoksi sadattelu toimii aina, ei sitä edes tunnista kiroiluksi.

6. Oikeanlaisessa seurassa olen puhelias ja hauska. Vieraiden kesken ujo ja hiljainen. Ensitapaamisen perusteella minusta saa hyvin erilaisen kuvan kuin mitä olen suurimman osan ajasta. Työkaverit luonnehtivat minua sanoilla rauhallinen ja mietteliäs.

7. Pyysin miestäni sanomaan jonkin sanan mikä minusta tulee mieleen. Pähkinäsalkku. Niin. Nutcase.

Minun olisi tehnyt mieli kirjoittaa tähän paljon ronskimpia juttuja, mutta en kehdannut (suomeksi=ilennyt). :P Tuli vielä sata muutakin asiaa mieleen, mutta lähdetään näistä.

Vuoden 2011 Pantone-väri on suloinen Honeysuckle. Siitä bloginkin hempsakka uusi väri. ;) Blogi ehti olla remontissakin päivän verran, mutta ei suinkaan värinvaihdon takia, vaan taustalla tehtiin muita muutoksia. Nyt sivu taas toimii ja toivottavasti jatkossa myös entistä nopeammin.

www.pantone.com

Viimeviikonloppuinen auringonpaiste sai aivan keväiselle mielelle. Tämänpäiväinen vesisade tosin vähän latisti tunnelmaa, mutta hei, kyllä se aurinkoisempi jakso sieltä taas koittaa pikkuhiljaa! Ihanaa, kun töistä lähtiessä on vielä edes hetken aikaa valoisaa, päivä on pidentynyt aivan huomaamatta. Aina se käy yhtä yllättäen. Kevään tullen mieli alkaa kaivata väriä kaikkialle. Mekon kaveriksi puetaan iloisen keltaiset tai raikkaan punaiset sukkahousut ja mustat joutavat kaappiin. Musta takki piristetään keltaisella pipolla ja kasvoille nousee leveä hymy. Valo saa ihmeitä aikaan ja taas on energiaa vaikka mihin.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Me suuntaamme huomenna juhlistamaan veljen uutta kotia, joten “perinteisiä” viikonloppupostauksia täällä tuskin nähdäänkään. :)

Blogi on hyrrännyt nyt tasan kuukauden uudessa osoitteessa. Uuden palveluntarjoajan palvelin tuntuu olevan hieman hitaampi kuin Kapsi ja sivua saa ainakin toisinaan latailla pidempään. Muuten kaikki on toiminut oikein hienosti. Parannusta entiseen on, että paketissa tuli mukana oma seurantapaneeli, josta näkee osoitteeseen tulleet visiitit tarkemmin ja tilastoidusti. Kirjoittelen niistä tähän, sillä tulos ainakin löi minut ihan ällikällä.

Uniikkeja kävijöitä kuukauden aikana on ollut hieman vajaat 700. Tästä määrästä tulee tietenkin vähentää erilaisten bottien käynnit ja harhalaukaukset sivuille. Siitä huolimatta sivuja on ladattu kuukaudessa yli 3000 kertaa. Hmmm.

Suurin osa käyttäjistä surffailee sivuille Firefoxilla tai IE:llä. Muiden selainten (mm. Safari ja Opera) osuus on alle 10 %. Käyttöjärjestelmistä suurin on yllätyksettömästi Windows ja Mac tulee kakkosena 15 %:n osuudellaan.

Suurin osa, noin 80 %, kävijöistä tulee suoraan nykyisellä osoitteella, mutta siitä huolimatta vanha osoite komeilee ulkopuolisten listan kärjessä noin 15 %:n osuudella. Yllätyksekseni Googlen kautta tulee vain viitisen prosenttia lukijoista. Epäilen, että (suurin) osa Googlen kautta tulevista kävijöistä etsii tietoa perfektionismista eivätkä niinkään hae asiakseen tätä blogia. Perfektionismi onkin ylivoimaisesti suosituin hakusana, blogilla tai ilman. Jokunen on näköjään myös hamuillut entisessä paikassa ollutta reseptiarkistoa ja päätynyt sitä kautta blogiin. Muista blogeista eniten kävijöitä on tullut Avaruusaseman ja Marraksen kautta.

Tällaista tällä kertaa. Aika yllättäviä tuloksia ennen kaikkea latausmäärien ja kävijöiden osalta.

Reseptiarkiston kehitystyö, eli taantuma yksinkertaisuuteen, on muuten vieläkin kesken, eli saa nähdä missä vaiheessa se tulee takaisin käyttöön vai tuleeko ollenkaan.

Kun ei vielä olla saatu tarpeeksi tähän blogiin kohdistuvista muutoksista, niin heitetään vielä samaan syssyyn muuttoilmoitus.

Hankin oman domainin, johon blogi siirtyi tänään ja samalla koko palveluntarjoaja vaihtui erinäisistä syistä. Entisestä osoitteesta on uudelleenohjaus uuteen osoitteeseen toistaiseksi (kunnes palvelu Kapsin kanssa on irtisanottu). Päivitelkää siis linkkejänne osoitteeseen http://www.perfektionismi.com. :)

Aina silloin tällöin törmää tapauksiin, joissa jonkin yksittäisen netinkäyttäjän elämää on alettu seuraamaan ja vakoilemaan. Tietoja kaivellaan monista eri lähteistä ja niiden perusteella kootaan kokonainen henkilökuva. Sellaisen jälkeen tulee aina mieleen kuinka paljon itsestään voi ja kannattaa internetissä kertoa. Olen usein miettinyt, että olisin itse voinut tehdä joitakin asioita toisin ja olisin voinut jättää jotain kirjoittamatta – nettiin kirjoitettu tieto kun on ja pysyy. Mm. Internet Archiven avulla voi etsiä vanhoja nettisivuja ja kaivella tietoa suhteellisen helposti. Saman nimimerkin käyttäminen monissa kanavissa helpottaa tietojen yhdistelemistä, vaikka ei olisikaan kirjoittanut johonkin kuin murto-osan itsestään. Julkinen profiili esimerkiksi Facebookissa tekee stalkkeroinnista naurettavan helppoa.

Helpointa olisi, jos ei paljastaisi yhtään mitään, ei nimeään, paikkakuntaa, ikää tai työpaikkaa. Tai postaisi yhtään ainutta kuvaa mihinkään päin nettiä. Anonyyminä on helppo ja mukava olla, kun voi kasvoitta ja häpeilemättä sanoa mitä oikeasti on mieltä. Usein sellaista tosin pidetään raukkamaisena ja ajatellaan, ettei henkilö uskalla seisoa sanojensa takana ihan oikealla nimellään. Jo oman nimensä kertominen tekee elämästä jollain tasolla kaikille avointa. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä vaikka jonkin kirjoituksen perusteella saavuttaisi jotain suurta, niinkin on epäilemättä käynyt. Toisinaan tulee miettineeksi, että kuinka ihmiset uskaltavat olla niin avoimia. Nimi yhdistettynä kasvoihin on aika vahva tuntomerkki. Selkeimmin tämän huomaa etenkin nykyään pinnalla olevissa muotiblogeissa, joiden pitäjät esiintyvät sujuvasti omina itsenään. Eikö heitä yhtään arveluta?

Syy, miksi tätä pohdin, liittyy selkeästi blogin pitämiseen ylipäänsä. Kirjoittaisiko vain ylimalkaista tekstiä, joka ei millään tavalla selkeästi kosketa omaa elämää vai pitäisikö henkilökohtaisempaa linjaa. Pelkkää yleistä jargonia sisältävästä blogista tulee helposti valju ja pinnallinen, mutta oman elämän ruotiminen internetissä ei houkuta sekään. Asiassa olisi kai löydettävä kultainen keskitie. Miten muut bloggaajat kokevat omasta elämästään kertomisen netissä?

http://www.istockphoto.com

Hei vaan taas, mittava blogin uudistusprosessi on vihdoin saatu päätökseen. Syitä väliaikaiseen sulkemiseen ja päivityksiin oli muutama.

Ensinnäkin vanha blogi oli alunperin tehty itse ihan vain lähinnä kokeilua varten, että jos ei sitten enemmän innostakaan kirjoitella. Kirjoittelu maistui kuitenkin paremmin kuin oli oletettukaan, joten tottakai minun alkoi tehdä mieli kaikenlaisia lisäominaisuuksia lähinnä hallintapuolelle. Niiden lisääminen ei ollut helppoa, joten päädyttiin ratkaisuun asentaa kokonaan uusi softa. Nykyään kirjoittelen blogia WordPressin avulla ja tämä tajoaa kaiken sen mitä olen kaivannutkin. Vanhojen tekstien siirtäminen tänne ei ollut mahdollista, mutta sivupalkkiin on tulossa linkki vanhan blogin teksteihin, kunhan se on säädetty takaisin lukukuntoon.

Samalla oli hyvä aika uudistaa vähän ulkoasua. Vaikka entinen olikin ihan toimiva ja riittävän yksinkertainen, koin sen vähän synkäksi tummista palkeista johtuen. Nykyinen teema pitää yksinkertaisen (ellei vieläkin yksinkertaisemman) ulkoasun, mutta on raikkaampi. Vielä, kun tekstin sekaan tulee kuvia postausten myötä, niin blogi saa vähän eloa, mutta ei kuitenkaan mene levottomaksi.

Blogin toiminteet on testattu kolmen eri selaimen uusimmalla versiolla, Operalla, Firefoxilla ja Explorerilla. Toivoisinkin muiden selainten käyttäjiltä tässä kohtaa kommenttia, että näyttääkö tämä blogi siltä miltä tämän oletettavasti pitäisi ja ovatko kaikki toiminnot käytössä. Muutenkin palaute muutoksista on tervetullutta.

PS. Nykyään täältä saa myös tilattua RSS:n, klikkaa vaikka tästä tai sivupalkin alareunasta.