Käyn toisinaan kurkkimassa länsinaapurimme Ruotsin asuntotarjontaa. Teen sitä ihan puhtaasta mielenkiinnosta, sillä mielestäni on mukavaa katsella kuinka mm. Stadshem.se -sivustolla esiteltävät kodit on stailattu myynti-ilmoituksia varten. Tyyli toistuu samanlaisena kuvasta toiseen, mutta niistä on hyvä ammentaa kuitenkin jotain ideoita omaankin sisustamiseen. Vastikään törmäsin myös toiseen samankaltaiseen sivustoon, Fantastic Frank Fastighetsmäkleriin.

Upeita kuvia, joissa helposti vähän kurjempikin asunto saadaan näyttämään paljon hienommalta. Meneekö tällainen mielestänne liian pitkälle, kun esittelykuvat alkavat näyttää sisustuslehtien otoksilta? Mielestäni tämä on kiva lisä perinteiseen asuntoesittelymateriaaliin nähden ja vastaavaa toivoisin tännekin. Suurin osa välitysfirmojen esittelykuvista on aikamoista kuraa, vai onko Suomessa joku vastaavanlainen kiinteistönvälittäjä jo olemassa?

http://www.fantasticfrank.se

http://www.fantasticfrank.se

http://www.fantasticfrank.se

http://www.fantasticfrank.se

http://www.stadshem.se

http://www.stadshem.se

http://www.stadshem.se

Lisäys: tsekkaa myös http://www.skeppsholmen.se ja http://www.alvhemmakleri.se!

Suljimme tänään lopullisesti ja kirjaimellisesti yhden oven elemästämme. Vanha koti on siivottu luovutuskuntoon, enää emme aio sinne palata. Mieli on vähän haikea, vaikka olihan se jo aikakin lähteä eteenpäin.

Otin viime hetkellä pari kuvaa tyhjästä asunnosta muistoksi, voimme sitten myöhemmin ihmetellä, että miten me tuonne ylipäänsä edes mahduimme. Kotiin, jonka keittiö, eteinen ja miltei koko olohuone mahtuu yhteen ainoaan kuvaan, kotiin joka tuntui eniten kodilta tähänastisista, vaikka olikin vain väliakainen, omaa odotellessa vuokrattu pysähdyspaikka.

Uudesta asunnosta ei ole edelleenkään julkaisukelpoisia kuvia, niin moni asia on vielä vaiheessa. Joku kummallinen flunssa tekee kiusaa, eikä energiaa ole ollut muuhun kuin lepäilyyn. Ainoastaan toinen vaatehuone on valmis ja käytössä, mutta toiseen, aiemmin valmistuneeseen, keksimme tänään tehdä vähän muutoksia. Puretaan vanhoja, alkuperäisiä hyllyköitä ja laitetaan tilalle muunneltavaa säilytystilaa. Tuli tehtyä maalatessa vähän ylimääräistä työtä, mutta sellaista se on. Kivaa siitäkin huolimatta, ettei varmaan mikään kohta tulke ikinä lopullisesti valmiiksi. Kun on vihdoin jotain mitä saa ihan omalla luvalla laittaa niin kuin huvittaa (sääntöjen rajoissa toki). :)

Huomenna lähdemmekin taas reissuun, joten hiljaiset hetket jatkuvat.

- n. 45 litraa maalia

- 10 kiloa pakkelia ja monta tuubia akryylimassaa

- 30 metriä listaa

- vajaat 200 työtuntia

- useita kymmeniä metrejä maalarinteippiä ja remonttipahvia

- monet hermot (lähinnä minulta)

- liian monta huonosti nukuttua yötä

Nyt alkaa olla valmista. Tavarat on saatu turvallisesti uuteen kotiin (siltä tämä alkaa vihdoin tuntua) ja se on enää viimeistelyä vaille valmis. Olen jumalattoman väsynyt, mutta onnellinen.

No nyt uskaltaa jo ääneen puhua, kun nimet on papereissa, avaimet taskussa ja ensimmäinen varsinainen visiittikin tehty mittanauhan kanssa. Sitten loppujen lopuksi löysimmekin asunnon ja kaupat lyötiin lukkoon eilen. Vähän hirvittää mihin sitä on tullut päänsä pistettyä, mutta ei kaduta.

En tiedä oliko löytö kohtalon sanelemaa, sillä olimme oikeasti menossa ihan toisen asunnon näyttöön. Olin ottanut ylös vahingossa väärän kohteen osoitteen ja pihassa alkoi epäilyttää, että ei se talo kyllä kuvissa näin siistiltä näyttänyt… Kaivoin äkkiä uuden osoitteen ja suuntasimme sinne minne alun perinkin olimme matkalla – sattumalta molemmissa asunnoissa oli näytöt yhtä aikaa. Se varsinainen kohde ei aiheuttanut mitään suuria tuntemuksia ja yritimme koko ajan kiireellä päästä lähtemään pois (välittäjällä tuntui olevan paljon asiaa, vaikka emme edes olleet kiinnostuneita, ehkä juuri siksi). Ajoimme renkaat punaisina takaisin sinne, missä aluksi kävimme kääntymässä ja ehdimme juuri ja juuri paikalle. Ja tässä sitä ollaan, uuden kodin omistajina.

Muuttamaan pääsisimme vaikka periaatteessa heti, mutta ensin siellä on kyllä tehtävä pintaremontti. Kaikki seinäpinnat on pakko maalata ja todennäköisesti katotkin, onneksi saamme remonttiapua. Kylpyhuone on onneksi siisti ja musta-valkoinen, se on remontoitu pari vuotta sitten. Mietimme keittiön kohtaloa vielä – alkuperäinen ajatus oli vaihtaa koko kalustus, mutta katsotaan nyt. Kaapistoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta beigen sävyiset ovet eivät oikein miellytä ja viitisen vuotta sitten tehty remontti on vähän keskeneräisen oloinen. Todennäköisesti tulemme kuitenkin vain maalaamaan ovet jossain välissä ja vaihdattamaan hanan, jotta saamme ujutettua tilaan tiskikoneen. Mietimme isompaa remontoitia sitten myöhemmin. Pelkästään seinäpinnoissa on sen verran siistimistä, että alkuaika menee varmasti ihan niiden laittamiseen.

Parasta asunnossa on 13 lisäneliötä nykyiseen nähden, selkeä pohja, kaksi vaatehuonetta (!) ja kiva sijainti omakotitaloalueen vieressä. Syyskuun vaihteessa nykyisessä kodissa olisi tullut kolme asumisvuotta täyteen, joka on meidän muuttotahdillamme pitkä aika. Hieman haikein mielin lähdemme, vaikka onhan tässä asunnossa ollut omat ongelmansa. Odotamme kuitenkin innolla uuden kodin laittamista ja sinne asettumista.

Oi, se eilinen asunto oli kyllä aika mukava kaikin puolin. Pienellä pintarempalla siitä saisi oikein kivan. Askarruttaa vaan, että putkisaneeraus (ja muutama muukin isompi remontti) on tulossa 3-5 vuoden päästä. Miten sellaisesta selviää hengissä?

Voi vaikeuksien vaikeus.

Asunnonetsinnästä on kasvanut melkoinen haaste. Koska kaikki pitäisi tapahtua mielestäni nyt just heti, minua vaivaa ajatus, ettei sopivaa löydy. Myynti-ilmoituksia olen kahlannut varmaan vajaan vuoden ajan, mutta tosissamme olemme etsineet kotia vasta surkean parin kuukauden verran. Aika tuntuu puuduttavan pitkältä, vaikka todellisuudessahan jotkut etsivät sitä oikeaa vuodenpäivät. Ja jotkut onnekkaat kohtaavat sellaisen heti ensimmäisessä näytössä.

Mutta mistä sitä tietää tehdä oikeita päätöksiä? Se lienee suurin haaste tällä hetkellä. Toisena päivänä haluamme kaupunkikodin hyvien kulkuyhteyksien päästä, toisena päivänä haikailemme kauemmas, jossa samalla rahalla saisi monta neliötä lisää. Kuitenkaan päivittäinen tunnin työmatka suuntaansa ei houkuttele, etenkään jos sen joutuu kulkemaan omalla autolla. Mutta jos sittenkin, kun maalla on niin mukavaa? Helsingin puolella asuessa säästäisi sievoisen summan matkakuluissa, mutta rajan ulkopuolella on paljon halvempaa asua.

Kun ei lottovoittoa ja miljoonia ole taskussa, on pakko tehdä kompromisseja. Emme vain tiedä tekisimmekö niitä asunnon koon vai sijainnin suhteen. Periaatteessa meille riittäisi näin alkuun pienempikin maltillisen työmatkan päästä, kun emme kuitenkaan aio siinä loppuikäämme asua. Kuka tietää olemmeko edes viiden vuoden päästä samoissa paikoissakaan töissä. Kun on joutunut asumaan ahtaalla, yksi lisähuone ja monta lisäneliötä houkuttelevat paljon. Huoneiden minimilukumäärä, kaksi, lienee tällä hetkellä ainoa selvä asia kodin metsästyksessä.

Mielessämme on pyörinyt myös uudiskohteen hankinta, mutta onko sellainen todellisuudessa kannattava vaihtoehto? Kuinka asunnon arvon käy lyhyellä aikavälillä, jos siinä ei ole tarkoitus asua lähellekään kymmentä vuotta? Tietenkään kukaan ei voi varmasti ennustaa miten hinnat kehittyvät noin pitkällä (tai lyhyellä, miten sen nyt ottaa) ajanjaksolla, mutta lienee todennäköistä, että uutena ostetulla asunnolla ei ainakaan mitään massiivisia voittoja tahkota. Ei sillä, että voitot ja asuntobusiness olisi meille mitenkään ensisijainen ajatus kohteita katsoessamme, mutta tokihan sitä miettii pääseekö myynnin jälkeen edes omilleen. Huonosta kunnostamalla on kuitenkin (toim. huom. mielestäni) paremmat mahdollisuudet saada muutakin kuin persnettoa, jos tekee vain asiat huolella.

Tälle ja huomiselle päivälle on kalenterissa näyttö. Kumpikaan kohteista ei ole aiheuttanut kuvien perusteella ton mä haluun! -reaktiota, mutta paikan päällä kaikki voi näyttää niin toisenlaiselta. Peukut ja varpaat pystyyn taas.

Elämme jännittäviä aikoja, jokohan pian pääsisimme pois vuokralla asumisesta? Ei parane alkaa hosumaan ennen kuin kaikki asiat ovat kohdallaan, mutta sanotaan, että isoja askelia on otettu kohti jonkinlaista rajapyykkiä elämässä.

Kuten kuvista näkyy, aurinko on paistanut tänään mahtavasti. Viheliäinen tuuli vaan on omiaan ärsyttämään. Päivä kääntyy välittömästi huonommaksi, jos heti ulko-oven aukaistuaan puhuri iskee vasten kasvoja.

Kylvämäni herneet itivät huonosti, kahdeksasta siemenestä lähti vain kaksi. Ei sen niin väliä, katsotaan mitä noista edes tulee. Huomasin vasta istutettuani taimet multaan, että olin ostanut väärää lajiketta ja näistä ei tulekaan kunnollisia herneitä vaan pelkkiä palkoja. Harmittaa. No, voihan niitä käyttää vaikka salaatteihin ja wokkeihin. Myöskään istuttamani daaliat eivät ole lähteneet, luulenpa että ne poloiset paleltuivat. Liljat kyllä puskevat hienosti vihreää. Basilikat ja persiljat voivat sen sijaan oikein pulskasti, niistä olen iloinen. Ei tarvitse ihan hetkeen ostaa kaupasta ruukkuyrttejä, kun voin napsia suoraan parvekkeelta omia.

Viime aikoina olen harhaillut yhä useammin Oikotielle ja Etuoveen sen oikean kohtaamiseksi. Ei ole vielä tärpännyt, mutta muutama lähelle päässyt yksilö on tullut vastaan. Jonkinlainen suunnitelma on suunnata ihan pääkaupunkiseudun ytimestä vähän rauhallisimmille seuduille. Sellaisille, joilta töihin ajaa ihanteellisissa oloissa puolessa tunnissa. Voihan se olla, että loppujen lopuksi oma koti löytyy ihan läheltäkin, mutta toistaiseksi tarjonta on näyttänyt siltä, että haluamme johonkin vähän kauemmas.

Kun minkäänlaista tarkkaa mielikuvaa tulevaisuuden kodista ei vielä ole, on hyvä pistää kaikenlaisia suunnitelmia ylös. Kerätä vähän fiiliskuvia, jotta sitten tosipaikan tullen muistaa keskittyä pitkäaikaisiin valintoihin trendijuttujen sijaan. Tietyt asiat tuntuvat toistuvan inspiraatiokuvissani, joten niitä noudattamalla remonttia tuskin tarvitsee tehdä ihan joka vuosi, kun tekee vaan asiat kunnolla.

Näissä kuvissa huomio kiinnittyi erityisen kauniiseen lattiaan ja raikkaisiin pintoihin. Talon ulkokuori on juuri sellainen mitä haluasin itsellenikin, mikäli omakotitalo olisi realistinen vaihtoehto tässä vaiheessa elämää.

http://www.vartnyahem.se/

http://www.vartnyahem.se/

http://www.vartnyahem.se/

Jokohan vihdoin voimme huokaista helpotuksesta ja todeta, että pitkäaikainen murheenkryynimme, vuotava katto, on vihdoin selätetty. Reilu kuukausi sitten kattoa korjattiin ullakolta käsin ja viimein tänään urakoitsija kävi maalamassa kellastuneen sisäkattomme piiloon. Olimme erittäin positiivisesti yllättyneitä, että koko olohuone-keittiön katto oli uudella pinnalla, kun isännöitsijän kanssa jutellessa jäimme siihen käsitykseen, että vain vaurioitunut nurkka maalataan. Olisihan siitä jäänyt aika härski raja, sillä uusi katto on aivan hohtavan valkoinen entiseen verrattuna. Katku on kyllä kamala, mutta raivokkaalla tuuletuksella varmasti hävitettävissä. On siihen jo tottunutkin, kun vaan ei poistu välillä asunnosta ulos.

Uuden katon rinnalla vanhat seinät alkoivat näyttää kovin nuhjuisilta. Tekisi mieli vetää yhteen pintaan mustaa (edelleenkin) ja muualle paperinvalkoista, mutta jyrkkä värikontrasti arveluttaa. Puhumattakaan siitä, että tumma sävy on joka tapauksessa maalattava takaisin valkoiseksi muuttaessa. Matta- tai himmeäkiiltoinen musta seinä tuntuisi vaan niin pirun kivalta ajatukselta.

Mustan ja valkoisen liitto toimii aina loistavasti, kun lisänä on pieni ripaus kirkasta väriä. Kuvat Highway Design Blogista Linda Tallroth-Paanasen (Memento) ottamana. Koti näyttää olleen myös esittelyssä maaliskuun Avotakassa.

http://blog.highwaydesign.nu/

http://blog.highwaydesign.nu/

http://blog.highwaydesign.nu/

Kuinka voikaan olla mahdollista, että poisheitettävää ja kierrätykseen menevää tavaraa on joka ikinen kerta kamala määrä, vaikka käymme vähintään kaksi kertaa vuodessa kaikki kaapit ja varaston läpi? Tänään oli taas yksi niistä päivistä. Löysin kellarista muutaman vuosikerran eri sisustuslehtiä, vaikka luulin jo laittaneeni kaiken kiertoon. Siellä ne nyt odottavat jätehuoneessa seuraavaa lukijaansa.

Luulisi, että tällä menolla emme omistaisi kohta enää mitään, kun uuttakaan ei tule hankittua samalla mitalla mitä vanhaa laitetaan pois. Se hyvä puoli tässä on, että seuraavassa muutossa turhaa kamaa on entistä vähemmän ja varastostakin näkee taas mitä se on syönyt. Onneksi olemme molemmat järjestyksen ihmisiä, niin paikat pysyvät inhimillisessä kuosissa, vaikka edelleenkin kaapeista löytyy todennäköisesti sellaista mitä emme ikinä tule tarvitsemaan. Toisaalta on sitä tullut joskus heitettyä pois sellaistakin mille olisi ollut myöhemmin käyttöä…

Koska olemme asuneet vuosien varrella pienissä asunnoissa, joissa on ollut minimaalisen vähän kaappitilaa, olemme oppineet kuinka tilat saadaan hyödynnettyä täysin. Tilanpuutteessa on ainakin se hyvä puoli, ettei mitään turhaa roinaa nurkkiin pääse kertymään.

1. Pakkaa tavaroita eri kokoisiin laatikoihin. Laatikot on helpompi saada siististi järjestettyä kaappeihin ja varastoon kuin kaikki pieni irtosälä. Läpinäkyvät ovat siitä käteviä, että sisällön näkee heti ilman merkkauslappuja. Tyhjänä muovilaatikot eivät vie paljoa tilaa, kun niitä voi pinota päällekkäin. Ne helpottavat myös muutossa, kun suurin osa irtotavarasta on jo pakattuna. Kauniita laatikoita ja koreja voi taas huoletta jättää näkyville ja ottaa käyttöön kaikki mahdollinen turhakin tila.

2. Hyödynnä rasioita myös keittiön kaapeissa. Epämääräisen muotoiset kuiva-ainepakkaukset vievät helposti enemmän tilaa kuin järkevän kokoiset säilytysastiat. Neliskulmaiset purkit säästävät tilaa pyöreisiin verrattuna paljon.

3. Käytä tyhjiöpusseja. Isot tilaavievät peitot ja tyynyt sekä kausivaatteet on hyvä pakata vakuumipussiin säilytyksen ajaksi. Pussiin pakatut tekstiilit vievät vain viidenneksen tilaa normaalista.

4. Organisoi, järjestele, pidä paikat siistinä. Hyvin järjestetty kaappi vetää enemmän tavaraa kuin sotkuinen ja sieltä on helpompi löytääkin tarvitsemasi asiat. Häkkikomeroon mahtuu julmetusti laatikoita ja isompiakin asioita, kun huomioi varastotilan kuutiona ja pakkaa myös ylöspäin.

5. Ja tärkeimpänä kaikista: karsi, luovu, kierrätä. Mieti, tarvitsetko oikeasti sitä kaikkea tavaraa mitä olet säilyttänyt. Itse ajattelen, että jos en ole tarvinnut jotain asiaa vuoteen tai kahteen, on se turha. Laitan sellaiset vaatteet, sisustustavarat ym. yleensä aika surutta kiertoon ja säästän vain sellaiset, joilla tiedän varmasti olevan käyttöä tulevaisuudessakin. Olisi esimerkiksi hullua myydä vanha keittiönpöytämme vain siksi, ettei sille ole nyt tilaa asunnossamme. Se odottaa seuraavaa kotia, johon se jo toivottavasti mahtuu.

Pienet tilat eivät suosi keräilijöitä. Astiahamstrauksenikaan ei oikein sovi tähän yhtälöön, mutta kai sitä jotain paheita voi olla. ;) Odottelen sitä aikaa, että minulla on oikeasti tilaa ottaa kaikke ne kolmisenkymmentä kuppia ja mukia käyttöön, joita laatikoihin on kerääntynyt. Uh-oh. Parantamisen varaa olisi.

Mitkä ovat teidän parhaat säilytysvinkkinne?